Pihka

Mika

Nuorempana kuuntelin paljon musiikkia, musiikki oli harrastus.
Kesää kohden tyyli vaihtui nopeampaan ja iloisempaa, kun taas syksyllä ryvettiin hitaassa ja raskaassa musiikissa.

Musiikista sai ja saa mielettömiä fiiliksiä. Parasta tietty oli ne kylmät väreet mitä keikoilla, joskus myös levyä kuunnellessa, sai. CD-levyt olivat se tärkein omaisuus mitä oli.

Nyt harrastus on vaihtunut valokuvaukseen. Se ei ole käynyt ykskask vaan pikkuhiljaa.
Tänään se tärkein materia on valokuvat ja sen jälkeen kuvausvehkeet.

Valokuvia katsellessa en ihan kylmiä väreitä ole saanut, mutta kun oikein hyvän kuvan näkee ja tulee VAU! -fiilis, on tunne mahtava.
Sitä kuvaa jaksaa katsoa kauan ja palata aina uudestaan.
Samanlailla kun musiikissa, valokuvatessa kuvaus fiilis vaihtelee vuoden aikojen mukaan. Tietysti hieman pakostakin, keväällä on vaikeampi kuvata ankeaa vesisadetta.

Tänään näin sellaisen VAU! kuvan yhdellä nettifoorumilla. Olen käynyt katsomassa kuvaa vähän väliä ja tuntuu, että se vain paranee.
Kun harrastan valokuvausta ja näen toisen kuvaajan ottaman huippu kuvan, niin iskee pieni kateus.
Kateus siinä mielessä, että voi kun voisin joskus antaa jollekkin muuulle samanlaisen tunne elämyksen.