sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Aidan toisella puolella

Mika

Omien kuvien arviointi on vaikeaa puuhaa.
Omat kuvat on vähän kuin "omia lapsia" niihin on erilainen suhde kuin muiden "lapsiin".
Niitä pitäisi osata katsoa ulkopuolisen silmin.

Katselen paljon omia kuvia.päivittäin käyn katsomassa sivujeni kuvia ja myös kovalevylle kertyneitä kuvia.
Välillä vanhoista kuvista löytyykin jotain mielenkiintoista mikä on jäänyt aikaisemmin huomaamatta, tai ei ole vain silloin tuntunut hyvältä.

Joskus alkuun näyttänyt kuva latistuu usean kerran katselun jälkeen. Toisinaan taas ei niin kiinnostava kuva on parantunut katselujen myötä.
Tällä hetkellä olen tosi kyllästynyt kuviini. Tuntuu ettei niissä paljon hyvää ole?
Kaikki kuvat näyttävät samanlaisilta.
Yksi syy on että kaikki on kuvattu sillä 180mm macrolla joten pelkkä putkenvaihto auttaisi asiaa.
Ja toinen, ettei pelkästään itsekseen analysointi niitä paranna.
Tiedän myös että mielialat vaihtelee, välillä mikään ei mielytä ja joskus taas omat kuvat ovatkin ihan onnistuneita.

Maanantaina olisikin kurssipäivä jossa kuvia pitäisi näyttää.
On hyvä saada kesän ja syksyn kuviin muiden näkökantaa. Kun vaan keksisi mitä kuvia siellä näyttää?
Joten eikun taas kuvia katsomaan ;)

3 kommenttia:

  1. Hyviä tunnelmia näissä kuvissa. Mielenkiintoisia. Tästäkin avautuisi vaikka mitä symboliikkaa. Vihreä elämä puskee vaikka läpi harmaan aidan...
    Hienot valon säteet, kuva olisi ihan toisenlainen ilman niitä tai sitten täydessä valaistuksessa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista.
    Itsekkin pidin kuvan symboliikasta ja ilman noita valonsäteitä kuva olisi paljon tylsempi.
    Mukava saada rakentavaa palautetta.

    VastaaPoista
  3. Kaunis kontrasti, kova harmaus ja luonnon kaunis vihreys.
    Valo on joka tekee valokuvan.

    VastaaPoista