tiistai 3. huhtikuuta 2012
Valosta kuvassa ja vähän muusta.
Mika
Edellisen postauksen kommentit sai miettimään omaa kuvamakua. Omasta mielestä mun kuvamaku ei ole se kaikkein helpoin, tosin ei varmasti omaperäisinkään.
Blogissa kun on viime päivinä käynyt katsojia enemmän kuin ehkä koskaan? Ajattelin vähän valottaa (uusille lukijoille) miksi kuvani näyttävät siltä miltä näyttävät.
Asettaisin valokuvassa yhtä tärkeäksi kuvan tunnelman, sommittelun ja valon. Tosin poikkeuksiakin löytyy, mutta omista kuvista koen näin. Kuvan kohteella ei mielestäni ole niin merkitystä, jos edellä mainitut asiat on kohdallaan. Tämä on varmasti yksi iso syy miksi tykkään kuvata kasveja. Ne ei lähde karkuun. Voi odotella illan tai aamun valoa ja tulla paikalle uudestaan.
Blogin kuvat ovat aika laidasta laitaan. Niitä mielestäni huippu kuvia ei ole niiden joukossa montaa ja nekin vaihtelevat fiilisten mukaan. Blogissa on mukava näyttää välillä niitä ei niin hyvin onnistuneita kuvia, toiselle ne voi olla hyvinkin onnistuneita. Valokuvat on mielipiteitä. Onko olemassa huonoa kuvaa? Joku niistä "huonoista" kuvistakin pitää.
Kaikista kuvista missä olen mielestäni onnistunut, on siis sitä tunnelmaa, jonka tekee valo. Valo on lähes aina illan tai aamun loivaa valoa. En muista heti yhtään oikein onnistunutta kuvaa, mikä olisi kuvattu kesäpäivän kovilla valoilla. Hienoja kuvia toki näkee otetun niilläkin, mutta mussa ne ei saa sen kummempia "vipinöitä" aikaiseksi.
Yhden lempikuvaajan, Tommy Vikarsin, kuvia palaan katselemaan säännöllisin väli ajoin. Ja aina ihmettelen, että miten tälläinen kuva on edes mahdollista. Miten saada omiin kuviin tätä tunnelmaa?
Toinen kuvaaja on Ilari Tuupanen, kenen tyylistä tykkään todella. Ja voisin vielä mainita Kai Fagerströmin. Varsinkin kirja "Viimeiset vieraat" on todella komeaa katseltavaa.
Ja jos luontokuvauksen ulkopuolelta joku pitäisi mainita, niin ehdottomasti Hannes Heikura ja "Dark Zone" Huh, siinä sitä tunnelmaa! Mustavalkoisia kuvia Helsingin elämästä, suosittelen.
Luulen, että olisi helpompaa miellyttää valtavirtaa ja kuvata postikorttimaisemia. Tarkoitus ei ole vähätellä niitä, muhun ne ei vaan kolahda. Kuvia tulee katseltua niin paljon netistä, lehdistä ja kirjoista, että harvoin tulee vastaan todella sävähdyttävä kuva. Hyvästä kuvasta ei heti aukea sen "juju", vaan vaatii pidempää katselua. Sama asia on musiikin kanssa. Jos musiikki kuulostaa heti todella hyvältä, todennäköisesti siihen kyllästyykin nopeasti?
Tietysti jokaisen pitää kuvata sitä mistä pitää ja tehdä sitä sydämmellä. Tärkeintähän on olla itse tyytyväinen omiin kuviin, ja jos muut tykkää, niin se on plussaa. Ja jos itse pitää omista kuvistaan, niin aina löytyy joku toinenkin, joskus jopa kolmas ;)
Linkitän tähän muutaman sivun. Käykää katsomassa, niin ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan?
http://www.tommyvikars.fi/
http://www.ilarituupanen.net/galleria/index.html
Hannes Heikura "Dark Zone"
Muutama esimerkki vielä siitä tunnelmasta, mistä kuvissani tykkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mun mielestäni noissa sun kuvissas on tota samaa henkeä ja tunnelmaa kuin linkittämiesi ammattikuvaajien otoksissa.
VastaaPoistaTotta on, ellei ole silmää kuvaamiselle, ei siinä auta laitteet eikä opastukset. Kuvaamalla ja taas kuvaamalla ja käyttämällä sitä itsekritiikkiä, löytynee se oikea suunta. Digikuvauksen aikana otosten määrä kasvaa helposti liian suureksi. Kuten sanoit, kasvit ei karkaa minnekään, voi palata paikalle uuden kerran.
Macrokuvaus on se asia, jota huomaan itsekin mieluiten tekeväni. Pintastruktuurit ja jonkinlainen "tutkiva" -sarja on mulla tällä hetkellä se innostuksen kohde.
Kuten sanoit, itseään on kuunneltava. Jollei itse ole tyytyväinen aikaansaannoksiinsa, on vain jatkettava yrittämistä. Muitten miellyttämisellä ei pitkälle pötki. Kamera on nykyään melkein jokaisen ulottuvilla. On siis löydettävä oma sisäinen ääni ja kuunneltava sitä. Sä olet selvästi oikealla tiellä.
Merja
Kiitos Merja :) Hyvällä tiellä ollaan sielläkin. Kannattaa muuten pitää Ilari Tuupasen nimi mielessä. On vasta 17 vuotta ja harrastanut kuvausta muutaman vuoden. Hänestä varmasti kuullaan vielä paljon.
VastaaPoistaEsimerkki siitä, että kun tekee sitä mistä tykkää ja on silmää niin tulosta suntyy.