Sade päivän mietteitä.

Mika


Valokuvaukseen tarvitaan kykyä nähdä asioita etsimen läpi. Tarvitaan silmää sommitteluun ja täytyy myös ymmärtää teknisestä puolestakin jotain. Ainakin se edesauttaa saamaan sellaisia kuvia kuin haluaa. Tarkoitan nyt järjestelmäkameralla kuvaamista. Pokkarila teknisellä osaamisella ei oikeastaan ole merkitystä.

Vaikka nämä asiat olisivat hallussa, niin monesti pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
Kun tuo oikea hetki sitten on kohdalla, ja kamerassakin vielä oikea putki, niin ainakin mut valtaa uskomaton fiilis. En tiedä ymmärtääkö tätä muut, mutta uskoisin, että urheilusuoritus voi antaa parhaimmillaan samanlaisen fiiliksen? Kun nuorempana hyppelin lentokoneesta ensimmäisiä kertoja, juuri koneen ovelta hypätessä mulle tuli vastaava tunne kuin nyt kuvatessa. 
Tätä tietysti käy harvoin, liian harvoin. Tuo tunne on todella koukuttava. Se pienen pieni hetki kun tietää, että nyt on kaikki kohdallaan!

Nyt kun kasvikuvaukset pääsivät alkuun, odottelen milloin tuo hetki tulisi. Kunhan päivät lämpenevät ja sinivuokot metsässä aukeavat kunnolla, niin eiköhän...?

Esimerkki miten pienestä kuvassa on kiinni se onnistuminen.

Neljä kuvaa samasta paikasta, samasta kukasta. Vähän eri kulmasta, vähän eri aikaan.

Oma suosikki on kakkonen tai kolmonen.
Kuvista kaksi oli muuten edellisessä postauksessa.