Perhettämme on kohdannut suuri suru. Rakas ystävämme, hyvin meitä palvellut Canon 50D otti ja meni sukeltamaan koskeen. Tuo kylpyreissu ei ollut pitkä, vain muutaman sekunnin, mutta se riitti lamauttamaan ystävämme toiminnan. Suljin on sulkeutunut viimeisen kerran.
Pitkän ja vaihe rikkaan tien olemme yhdessä kulkeneet. Ensi kerran näimme toisemme Lontoossa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tunsin, että ystävyyttä on vain syvennettävä. Sydän raskaana poistuin liikkeestä ilman ystävääni ja uskottelin, että tulisin toimeen ilmankin. Yritin kaihoani hukuttaa muiden kameroiden parissa, mutta eihän se auttanut. Jo seuraavana päivänä suuntasin askeleeni takaisin kohti tuota uutta ystävääni. Jo kaupan ovella tunsin kuinka sydämeni lähti lentoon. Tänään kamera olisi minun!
Silloinen kumppanimme 40D sai rinnalleen toverin 50D.
Rakkautta tuon kameran elämästä ei ole puuttunut. Hellästi on objektiivit vaihdettu, kennoa putsattu ja akkuja ladattu. Tuo kamera sai olla monessa mukana. Hän näki muutamat häät, parit ristiäiset, puhumattakaan niistä lukemattomista tunneista, joita kamera sai viettää villissä luonnossa vapaana, toteuttamassa itseään.
Haikein mielin muistelemme yhteistä taivalta tuon hyvin palvelleen kameran kanssa. RIP!
(Ja sormet saattaa jo pikkuisen syyhytä uutta kameraa...)
Viimeiseksi jäänyt kuva, vain hetki ennen surullista tapahtumaa.
Teksti Nipsu, Kuva Canon 50D
Osanottoni. Kai me pidetään kunnon peijaiset kameran muistoksi? Kattellaan niitä kuvia ja naukkaillaan vähän? Sitten irrotellaan jollain shaissella pokkarilla ja kännykameralla?
VastaaPoistaKyllä asiaan kuuluvat hautajaiset pidetään. Tilaisuudesta tulee isot jos koko Canonin suku saapuu paikalle?
VastaaPoistaMuistotilaisuudessa sitten haukutaan muut Kamera merkit ;)